Varoitus! Tämä on surumielinen-teksti.

Olen viikon verran miettinyt aloitinko sittenkään oikean koulun. En tarkoita alaa, tiedän, että ala soveltuu minulle, ja se on mitä haluan ehdottomasti tehdä.
Meillä on sama koulutus kuin muilla samaa nimikettä opiskelevilla, muttei sittenkään, koska meillä on pääaine. Koko ajan tuntuu, että revitään vaan kauemmas siitä mitä haluaisin tehdä.
Tykkään hirveästi tästä paikasta ja koulusta löytyneistä kavereista, mutta jotain puuttuu.

Tiesin aloittaessani koulun pääaineesta, ajattelin sitä haasteena, mutten ajatellut, että orjallisesti minun pitää tehdä 4vuotta kaikki sen parissa koulussa, työharjoitteluissa ja joka ikisellä tunnilla. Ainoa mikä minua kiinnostaa ovat jokavuotiset muotimessut ja -näytökset mihin lähtisimme koulun kanssa.
Olen itkenyt sisäisesti lukiessani muiden samaa alaa, mutta muissa kouluissa, opiskelevien töistä, eli mitä he ovat jo tehneet.

Yritin sanoa itselleni, että on kyse minulle tyypillisestä vaiheesta. Koska olen impulsiivinen, innostun kaikesta heti ja sitten se laantuu kyllästymiseksi. Kyse ei vaan nyt ole siitä, en ole kyllästynyt, en vaan koe, että voin tällä pääaineella tehdä potentiaalini mukaan. Kurssikaverini korosti, että olemme haluttuja kun valmistumme, koska ei ole muuta vastaavaa pääaineena tämä-alan koulutusta.
Mutta olen jollain asteella taiteilija, en voi myydä itseäni ja luovuuttani vain saadakseni varmasti alan työpaikan ja menestyväni siinä.

Voih, en tiedä.. mahdollisesti voisin kuvitella yrittäväni hakea siirtoa, jos en todellakaan löydä tästä omaa juttuani.
Tällä hetkellä vaan heiluttelen itselleni luuseri-lippua, että itsepähän hait, mitä ruikutat.

Puss
-K