Tämä postaus on omistettu ihanaiselle äidille, joka on kumma kyllä jaksanut minua ja oikkujani kaikki nämä vuodet.
Sanonpa vaan, jos joku jonka äiti tuntuu ihan tyhmältä eikä se tajua mitään lukee tätä nyt; äiti tajuaa ja on aina lopulta oikeassa :D
Olen joutunut NÄIN VANHANA (hihi) myöntämään sen.

Äitini on supernainen.. Ei, siis ihan oikeasti. Hän oli juuri täyttänyt 18v. kun sai minut, hän kirjoitti silti L:n paperit lukiosta ja hoiti minut kunnialla siinä sivussa. Lapsuuteni ajan äiti kävi töissä ja opiskeli yliopistossa, enkä muista, että olisin ollut kovin heitteille jätetty, joten kasvatti minutkin siinä sivussa. Äidilläni ei todellakaan ole ollut helppo elämä, ei pienenä eikä aikuisenakaan, plus hän on vielä töissä pitkät päivät auttaen ihmisiä, joilla ei ole asiat kunnossa.
Olin tänään niin onnellinen kun kuulin, että äiti lähtee siskojensa kanssa matkalle pariksi viikoksi. He lähtevät siis keskenään, lapset jäävät isilleen ja minä tietty tänne.. Äiti ei ole pitänyt omaa lomaa koskaan, aina on ollut kauhukakara-minä tai muut ipanat mukana. Hän on todellakin lomansa ansainnut ja he vielä lähtevät seikkailulomalle Intiaan, eli ei rantalomalle(varmistin tämän varmuuden vuoksi, oska tiedän, että tätini ja äitini eivät ole suuria auringonpalvojia), joten matka on varmasti hieno jo sinänsä.